Urjalan murteessa sanottiin muonamiestä "moonamieheksi". Muonamies oli maataloustöitä tekevä mies,j oka asui erillisessä, isännän omistamassa rakennuksessa perheineen. Hän teki sovitun määrän työpäiviä viikossa ja sai osan palkastaan muonana mm. viljana ja silakkanelikkona, osan puina jne.
"Päivä on pulkassa" Päivän työ merkittiin puusauvaan, pulkkaan, yhtaikaa isännän pulkan kanssa.

Moonamiesmuseo avattiin yleisölle 7.7 1983. Menosten kylätoimikunta on vuokrannut museorakennuksen tontteineen 25 vuodeksi.
Menosten moonamiesmuseo sijaitsee 1870-luvulla rakennetussa Maunulan kartanon muonamiestalossa Marjamäessä. Maunulan omistajat tunnetaan 1500-luvulta lähtien. Tila on ollut hyvin edistyksellinen. 1920-luvulla rakennettu oma sähkölaitos toi sähkön myös muonamiesten asuntoihin. Sähköt sammutettiin illalla kello 9, jotta kartanon työväki saisi tarpeellisen yölevon.

Tämä muonamiehen talo on tyypillinen kahden perheen rakennus. Keskellä on
läpiporstua, jossa säilytettiin työkaluja. Kummassakin päässä on pirtti, kamari ja "laskettava eli konttori". Myös piha oli jaettu kahden perheen kesken. Navetassa oli tilaa kummankin perheen lehmälle, possulle ja lampaille. Vielä 1950-luvulla taloa ovat asuttaneet Järviset ja Manneliinit.

Moonamiesmuseon esineistö on koottu Menosten kylältä. Osa tavaroista on lainassa ja osa on lahjoitettu museolle. Museon kunnostustyöt ja esineistön keruu on tehty talkoovoimin. Museo toimii kesäaikaan kyläläisten kokoontumispaikkana.
Vuosittain järjestetään teemailtoja ja erikoisnäyttelyitä.

Muonamies oli tilallisen työmies. Suurella tilalla tarvittiin työväkeä pelloilla, navetassa, tallissa, sahalla, myllyllä, pajassa, metsässä jne. Heinän- ja viljankorjuun aikana muonamiehen perheestä saatiin lisävoimia talkoisiin. Emännällä riitti kotonakin puuhaa yllin kyllin. Perheessä saattoi olla kymmenenkin lasta.

Maidosta kirnuttiin voita. Länsi-Suomessa leivottiin ruisleipää pari kertaa vuodessa. Taikina nousi tiinussa, jossa oli ruisjuuri. Kaukaloon tehtiin jauhoista taikina, johon tehtiin ristinmerkki. Leivinuuni lämpisi kauan. Pirtin pitkä pöytä käännettiin ylösalaisin leipomista varten. Leipälautaa tarvittiin apuna. Leipälapiolla työnnettiin leivät puhdistettuun uuniin. Leipä kuivattiin vartaissa katon orsilla. Juomana käytettiin piimää tai kotona tehtyä kaljaa. Vesi kannettiin kaivolta tai lähteestä saavilla. Saavintankoa kannatteli kaksi ihmistä.

Ruuan säilyttäminen oli ennen nykyaikaisia koneita vaivalloista. Suolaaminen isoon tiinuun ja palvaaminen saunassa olivat tavallisia lihan säilyttämismuotoja. Omenat ja mustikat kuivattiin. Puolukka survottiin saaviin. Perunat säilytettiin maakuopassa.

Kotona tehtiin myös itse vaatteet. Lampaasta saatiin villaa, joka karstattiin, kehrättiin ja vyyhdettiin ennen kutomista. Kangaspuissa valmistettiin pellavarohtimiset kankaat ja vuoteissa käytetyt raitit. Käden taidot olivat kunniassa.

Museon läpiporstuassa on esillä monenlaisia muonamiehen tarvitsemia työkaluja.
Siellä nähdään myös lapion aihio, raskas puupölkky ja käytettyjä ojalapioita. Puulapio edelsi nykyistä muovilapiota. Urjalalainen varstakin ja irrallinen klupu on nähtävissä. Sahojakin löytyy. Justeeria käytti kaksi miestä puunkaadossa. Pookasahalla katkottiin pienempiä puita, tehtiin halkoja ja klapuja. Piilukirvestä tarvittiin hirttä veistettäessä.

Pyöritettävä tynnyri on mainio pesukone. Petkeleellä hakattiin vaikkapa kuivatun tupakan lehtiä pieneksi. Usein talon nurkalla kasvoi kessumaa.
Ikkunan luona näkyy vanhoja vakkoja, torokiulua ja kaljatynnyri. Sihdillä seulottiin äyskärillä nostettuja jauhoja säkeistä.

Seinänurkassa on lehmänkelloja. Hevosenlänkiä sanotaan myös rängiksi.
Ulkoverannalla on luokanpaininpuu. Sillä taivutettiin luokki (vemmel), johon
kiinnitettiin hevosen vetämän reen tai kärryn aisat. Hevosen länget riippuvat
seinällä.

Moonamiesmuseon esineistö kertoo entisajan työntäyteisestä elämästä.