Kouluselvitys
Hieman historiaa

Kirjassa Sinne tahdon mennä, Menosten koulun tarinat 1903-2003 on julkaistu seuraavat Urjalan ja Menosten kouluoloista kertovat artikkelit Tässä ne ilman kuvia.
Koulujen vaiheita Urjalassa Lakkautusuhka Johtokunnnan lausunto 2002

Kansanopetus ennen kansakoulua

Kansanopetus sai alkunsa kirkon tarpeista erityisesti Gezelius-piispojen ajasta. Ensi lukemisen opetus annettiin kanttorien tehtäväksi. He saivat käyttää apunaan "sukkelia poikia".

Vuoden 1686 kirkkolaissa kansanopetus tuli pappien velvollisuudeksi. Piispat valvoivat tätä ja niinpä Juhana Gezeliuskin teki Urjalaan peräti neljä tarkastusmatkaa. Urjalassa oli 1600-luvun lopussa hyvin lukutaitoinen lukkari Johannes Vellenius, josta kaavailtiin jo eräänlaista kiertokoulunopettajaakin, mutta ankarat katovuodet siirsivät hanketta siihen asti, "kun Jumala suo meille paremmat ajat".

1600-luvulla lukutaitoisia voitiin laskea kymmenissä. 1721 saatiin luvuksi 200 ja 1729 370. Seuraavalla vuosikymmenellä opetuksesta vastasi unilukkari ja "raihnas teini" Tuomas Mikonpoika Kampparilta. Myös lukuseteleiden käyttöä tehostettiin. Rippikoulu vakiintui 1700-luvun lopulla merkittäväksi opetuksen ja osaamisen mittariksi.

1762 kuninkaallinen asetus oli määrännyt pitäjiin otettavaksi lastenopettajia. Urjalassa ei kuitenkaan ryhdytty toimeen Akaan kirkkoherran Mennanderin pontevista pyrkimyksistä huolimatta. Pitäjämme uusi kirkkoherra Elfenberg vauhditti asiaa järjestämällä kirkonkokouksissa kuulusteluja. "Ken ei selvinnyt, sai jalkapuuta, ellei jatkoaikakaan antanut tulosta." Vuodesta 1817 alettiin valvoa, että muista seurakunnista tulleet palkolliset osasivat lukea ja että heillä oli todistus kristinopintaidosta.

Vuosisadan alkupuolella syntyivät kansakoulun edeltäjinä pidetyt Ahlmanin koulut Messukylässä Tampereella. Myös Urjalassa oli samansuuntaisia pyrkimyksiä. Furuhjelmin lahjoitusrahaston turvin voitiin edistää köyhäin kansanopetusta.

Ratkaisevaa oli kuitenkin kirkkoherra Hällforsin pitäjänkokouksessa 3.8.1845 tekemä esitys, jonka mukaan lainamakasiinin rahastosta erotettaisiin rahasto, jonka koroilla palkattaisiin seurakuntaan lastenopettajia. Lainajyvästön alkuperäinen tarkoitus säilyisi, mutta varaston ylärajaksi tuli 1000 tynnyriä ja tästä ylimenevä vilja tuottaisi uuden rahaston. Viranomaisten lupa saatiin seuraavana vuonna, mutta ensin oli odoteltava korkovarojen kertymistä.

Vuonna 1855 viljaa oli myyty 2712 hopearuplan edestä. Todettiin, että opettajan palkka 120-150 ruplaa oli turvattu noin vuodeksi. Koulu tarvitsi talon ja ajateltiin, että ostetaan talo, jonka tuotto korvaa opettajan palkan. Pitäjäläiset lupasivat innostuksissaan rakentaa koulun ja ylläpitää opettajan asunnon, jos ostopuuha kariutuisi.

Juho Maunula, Juho Uotila ja Juho Iso- Kassari muodostivat toimikunnan, joka 11.2.1856 osti 3000 ruplalla Urjalankylästä kolmanneksen Immalan tilaa. Nuutajärven omistaja, jolla ennestään oli puolet Immalasta, tarjosi maista saman hinnan kuin siitä oli maksettu, mutta tontti ja rakennukset jäivät kaupan ulkopuolelle.

Pitäjänkoulu aloitti 1858

Koulua kunnostettiin ja samoin opettajalle asunto. Koulu aloitti ilmeisesti toimintansa 1. helmikuuta 1858, jolloin 30 lasta aloitti aherruksensa. Urjalan pitäjänkoulu alkoi kolmantena maalaispitäjänä Suomessa ja tiettävästi ensimmäisen Suomessa myös tytöt olivat mukana.

Seuraavana syksynä palkattiin ensimmäiset kulmakuntaopettajat neljän ruistynnyrin vuosipalkalla eri osiin pitäjää. Vuonna 1860 pitäjänkraatari Emanuel Ekman palkattiin opettajaksi Menosten lisäksi Nuutajärven, Matkun, Köllin ja Raitoon kulmille

Vuoden 1866 kansakouluasetus merkitsi sysäystä kouluolojen uudelleen järjestelyille. Urjalan pitäjänkoulussa oli hyvin oppilaita, lähinnä varakkaimpien talojen jälkikasvua. Myös katovuodet vaikuttivat. Joskus opetus oli ajastaan jäljessä, mutta toimipa koulu välillä eräänlaisena täysihoitolana, kun oppilaat saivat lämpimän keiton kerran päivässä.

Tytöt kouluun 1867

Immalan koulusta tuli valtionapua nauttiva kunnallinen kansakoulu 1867. Tyttökoulu aloitti Urjalankylän Häihälässä 15.9.1867. Vihkiäisissä oli läsnä itse Uno Cygnaeus ja olihan kouluhallinnon esimies senaattori Harald Viktor Furuhjelmkin paikalla. Ensimmäiset kunnalliset opettajat olivat Johan Selvenius ja Hilma Lindström, molemmat Jyväskylän kasvatteja.

Kiertokoulujärjestelmä toimi vuoteen 1922 asti jolloin siirryttiin alakoulujärjestelmään, missä laajemmin missä supistetussa muodossa.

Uuteen kirkonkylään, Laukeelaan, tyttö- ja poikakoulu siirtyivät 1878. Nuutajärvellä aloitti 1883 yksityinen koulu, joka oli kaksikielinen.

Historia kertoo myös, että koulujen perustamista haluttiin eri puolille pitäjää ja hankkeista syntyi kiistoja. Jos joku ei puoltanut toisten hanketta, pistettiin hanttiin toistenkin hankkeita. Honkolaan tuli koulu 1892. Tässä koulussahan Väinö Linna aikanaan sai innostuksen lukemiseen. Kärkipäässä olivat Kokon Saviniemen koulu, Urjalankylän koulu, Matku ja Välkkilä.

Piirijako 1899

Piirijakoasetuksen pohjalta hyväksyttiin 28.12.1899 kunnan jako neljääntoista piiriin, joissa osassa oli jo koulu ja osaan perustettiin koulu. Mainittakoon, että koulukokemukset olivat ilmeisesti Emil Maunulallekin niin hyviä vuodesta 1858 alkaen, että hän aikanaan lahjoitti tontin Menosten koululle. Samalla tavalla monissa kyläkunnassa ovat asukkaat olleet aktiivisia koulun aikaansaamisessa.

Vuosisadan viimeisessä kokouksessaan päätti Urjalan kuntakokous jakaa Urjalan neljääntoista piiriin, jotka olivat:
1. Laukeelan piiri, jossa oli kaksiopettajainen koulu.
2. Huhdin piiri, joka sai koulun 1900
3. Välkkilän piiri, jossa oli koulu
4. Saviniemen piiri, jossa oli koulu
5. Matkun-Köllin piiri, sai koulun 1905
6. Menosten piiri, joka sai koulun 1903
7. Nuutajärven piiri, jossa oli tehtaan yksityinen koulu
8. Nuutajärven torpparikulman piiri, Touru sai koulun 1909
9. Haritun-Puolimatkan piiri, koulu Hollon kulmalle 1902 ja Harittuun 1914
10. Urjalankylän piiri, jossa oli koulu
11. Honkolan piiri, jossa oli koulu
12. Halkivahan piiri, joka sai koulun 1902
13. Kehron piiri, joka sai koulun 1904
14. Mellolan-Taipaleen piiri, jossa oli koulu

Näistä kouluista jäivät Koijärven pitäjään Saviniemen ja Matkun koulut ja Kylmäkoskelle Mellolan-Taipaleen koulu.

Myöhemmin perustettiin ja lakkautettiin kouluja seuraavasti:
Annula perustettiin 1925, lakkautettiin 1968.
Hakkila 1909, lakkautettiin 1969
Hakolahti 1949, lakkautettiin 1998
Hanhisuo 1927, lakkautettiin 1968
Harittu 1914, lakkautettiin 1968.
Honkola 1891 ja lakkautettiin 1990
Kehro 1904, lakkautettiin 1987
Kokko, joka tuli Koijärvestä kuntaliitoksessa ja lakkautettiin 1969
Koulu 1935 ja lakkautettiin 1976
Laukeela (Kirkonkylä) siirretty Urjalankylästä 1875, toimii edelleen.
Menonen 1903 ja toimii edelleen.
Nuutajärvi 1913 kunnallisena kouluna sitä ennen yksityinen, toimii edelleen.
Puolimatka 1902, toimii edelleen
Pynnä 1907, lakkautettiin 1968 Pynnä tuli Vesilahdesta kuntaliitoksessa.
Salmi 1939, lakkautettiin 1968
Touru 1909, lakkautettiin 1967
Urjalankylä 1896, toimii edelleen
Vahonen 1913, lakkautettiin 1966
Välkkilä 1897, lakkautettiin 19??
Lisäksi yhteinen koulu Koijärven Tiirin koulu. Myös Kiviojalla toimi jonkin aikaa koulu. Kouluhankkeita on ollut ainakin Valajärvellä ja Leikkikankaalla.
Kotitalouskoulu 1945 aloitti Menoissa ja kierteli eri paikoissa. Se toimi viimeksi Huhdissa ja liittyi kansalaiskouluun 1959.

Kun Urjalassa juhlittiin koululaitoksen 100-vuotista taivalta 1958, kirjoitti historiikin laatija silloinen maisteri Paavo Yli-Paavola, että tämän vuosisadan alkupuolella perustettiin kansakoulu keskimäärin joka toinen vuosi ja oppivelvollisuuslain voimaantulon jälkeen vielä viisi kansakoulua ja viimeisimpänä vuonna 1949 Hakolahden koulu puoli vuosisataa ensimmäisen piirijaon hyväksymisestä. Satavuotisjuhlassa Yli-Paavola kertoi Urjalassa olevan 20 kansakoulua ja niissä oppilaita 1500.

 



 

Lakkautusuhka

Seitsemänkymmenluvun alussa Urjalassa laadittiin kuntasuunnitelmaa ja peruskoulun toteutusta varten koulusuunnitelmaa, jota valmistelemaan oli asetettu erillinen toimikunta. Se pyysi huhtikuussa 1973 johtokunnalta lausuntoa koulun tulevaisuudennäkymistä, kun oppilasmäärä oli laskenut. Tuolloin vaadittava oppilasmäärä koulun toiminnalle oli 24.

Johtokunta antoi asiasta seuraavan lausunnon:
"1. Oma koulu toimii aina siihen asti, lukuvuosi 1978-79 viimeinen, jollei koulupiirin oppilasmäärä
toisin edellytä, kun kunta saa valtionapua ao. menoihin.
2. Lukuvuodesta 1976-77 lähtien V-VI luokkien oppilaat saavat opetusta Nuutajärven kansakoulussa.
3. Kohta I:n edellytysten lakattua Menosten koulupiiri kokonaisuudessaan liitetään Nuutajärven koulupiiriin.
Perustelut: - Uuden tien valmistumisen jälkeen matka Nuutajärvelle lyhenee huomattavasti. Lähes puolet Menosten koulupiirin alueesta tulee 3-5 km:n etäisyydelle Nuutajärven koulusta.
Menosten koulupiirin oppilasmäärä osaltaan täydentää Nuutajärven kansakoulun oppilasmäärää, että ko. koulu pysyy tulevaisuudessa 3-4 opettajan kouluna.
4. Koulupiirimme liitämistä Kirkonkylän koulupiiriin ei katsota tarkoituksenmukaiseksi.
Perustelu: Peruskoulun yläasteen oppilaat kuljetetaan täältä läntisestä Urjalasta(Menonen- Nuutajärvi) samassa autossa, joka täyttynee heistä. Menosten ala-asteen oppilaat joudutaan kuitenkin viemään omana kuljetuksenaan. Se olisi taloudellisestikin kalliimpi ratkaisu Kirkonkylään kuin Nuutajärvelle.
Ei pidetä myöskään suotavana, että arka ensimmäistä kouluvuottaan käyvä oppilas joutuu 7-9 luokkalaisten kanssa samaan kyyditykseen.
5. Toimikuntaa kehotetaan tutkimaan, missä määrin Menosten koulupiirin oppilasmäärä lisääntyy Tiirin kansakoulun lakkauttamisen jälkeen."

Lausunnossa näkyi ehkä jonkin verran se, että Osmo Hakalalle oli kaavailtu paikkaa Nuutajärven koulun johtajana.

Painotukset tiukkenevat

Vajaan vuoden päästä johtokunnan painotukset olivat hieman muuttuneet. Kokouksessa oli paikalla kunnanhallituksen edustajana Antero Närvänen ja silloinen koulutoimenjohtaja Erkki Rautava. Kahdeksannessa pykälässä todettiin:

"Kuultuaan koulutoimenjohtaja Erkki Rautavan ja koulupiirimme valvojan Antero Närväsen selonteot koulupiirimme tulevasta lakkauttamisesta ja yhdistämisestä kuntasuunnitelmatoimikunnan esityksen mukaan ja lähivuosina uusien koulurakennuksien valmistusaikataulun kunnassamme, johtokunta haluaa kunnan päättävien elinten huomioivan päättäessään Menosten koulupiirin lakkauttamisesta ja yhdistämisestä muuhun koulupiirin seuraavaa:
1. Johtokunta haluaa oman kyläkoulun toimivan vuoteen 1979, sillä kunta saa valtionavun Menosten koulun menoihin ko.vuoteen asti. Pienten koulupiirien säilyttäminen on useiden kuntien pyrkimys näinä vuosina, koska valtio alensi 2-opettajaisten koulujen kohdalle minimioppilasmäärän 16:een valtionavun saamisen ehtona suosiessaan pienten kyläkoulujen toimintaa.
2. Koulumme toiminnan vuonna 1979 loppuessa koulupiirimme yhdistetään kokonaisena (kuntasuunnitelmatoimikunnan esityksestä poiketen) siihen koulupiiriin, johon oppilaskuljetus järjestyy parhaiten oppilaiden edut ja tästä aiheutuvat kunnan menot huomionottaen. Uuden koulumuodon peruskoulun mukana tuomat vaatimukset olisi myös huomioitava päätöstä tehtäessä."

Rivien välistä on luettavissa, että yhdistyminen Nuutajärveen ei olekaan välttämättä menoslaisten halu. Enemmän kannatusta taisi olla Kirkonkylälle. Mutta vahvasti tulee esiin myös koulun säilyttäminen mahdollisimman pitkään.

Peruskouluaikaan veitsi kurkulla

Lukuvuonna 1976-77 näytti tiukalta. Yksi oppilas tuli jopa kuusivuotiaana kouluun, jotta koulu olisi voitu pelastaa. Samaan aikaan alkoi tulla myös muutto-oppilaita, joten koulu pelastui. Myös oppilasminimi laski kahteentoista oppilaaseen. Kerran oppilasmäärä kävi senkin alla, sillä vuonna 1988 oppilaita oli vain yksitoista.

Tullessani koulun opettajaksi koulua ei ollut juuri kehitetty, koska sitä pidettiin lakkaavana kouluna. Uusia opetusvälineitä ei ollut. Valaistus oli puutteellista ja oppilaat kävivät tarpeillaan ulkohuoneissa. Alkuun emme esittäneet koululle mitään remontteja, jotta koulun toiminta voitiin vakiinnuttaa. Oppilasmäärän kasvaessa ryhdyttiin kuitenkin miettimään koulun peruskorjaamistakin.

Peruskorjauksen toteuttaminen osui hankalaan taloudelliseen saumaan. Lasiteollisuutta kohtasi jälleen yksi kriisi ja siksi kunta pantiin säästöliekille. Vuonna 1984 toteutui osa aiotusta remontista ja vuonna 1986 tehtiin peruskorjaus. Se antoi uskoa siihen, että koulun toiminta jatkuu ja kylään tulikin paljon uusia lapsiperheitä.

Kyläkoulut haluttiin säilyttää

Kunnan tavoitteeksi otettiinkin kyläkoulujen säilyttäminen ja niiden toiminta turvattiin niin kauan, kun niissä on valtionosuuteen oikeuttava oppilasmäärä. Urjalassa lakkautettiin seitsemänkymmenluvulla Kolun koulu ja Tiirin koulu, joka oli olut yhteinen Koijärven ja sittemmin Forssan kanssa. Yhdeksänkymmenluvun taitteessa päättyi pitkään sinnitelleen Kehron koulun
toiminta.

Yhdeksänkymmenluvun alussa maa joutui poikkeuksellisen syvään lamaan. Valtio joutui säästämään ja leikkaamaan kuntien valtionosuuksia. Myös kunnat joutivat tiukoille. Kunnat alkoivat lakkauttaa kyläkouluja, vaikka se oli niille itseasiassa kannattamatonta, koska samalla ne menettivät valtionosuutta.

Osallistuin maaseudun palveluprojektiin, jota toteutettiin sisäaisanministeriön yhteydessä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Siellä muodostettiin myös kyläkoulutyöryhmä ja sain tehtäväksi oppaan kirjoittamisen kyläkoulujen merkityksestä. Koulu kyläyhteisössä -kirjaa painettiin 7000 kappaletta ja se jaettiin kaikille kyläkouluille, kunnille, kirjastoille ja kylätoimikunnille.

Menonen sai julkisuutta

Kirjan julkistamisen yhteydessä Menosten koulu pääsi moniin lehtiin ja radioonkin päivän peiliin. Helsingin Sanomien pääuutissivulla oli seitsemän palstan juttu asiasta ja iso kuva Menosten koulusta.

Koulujen lakkauttamisaalto laantui selvästi valtakunnallisesti yhdeksänkymmentäluvulla. Urjalassa alkoivat kuitenkin määrätyt tahot vaatia koulujen lakkauttamista. Aina pari kertaa vuodessa vuosikymmenen lopulla ja uuden vuosituhannen alussa joku esitti Menosten koulun lopettamista ja liittämistä Nuutajärveen, vaikka koulu oli isojen koulujen jälkeen taloudellisesti edullisin ja sen oppilasmäärä oli yli kolmenkymmenen.

Nykynäkymillä koulun toiminta on oppilasmäärän vähentymisen takia uhattuna 2007. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ennusteet eivät aina toteudu. Niinpä vuonna 2001 piti silloisen ennusteen mukaan olla 13 oppilasta ja heitä olikin 30. Kyläläiset ymmärtävät, että koulu loppuu, jos siihen ei ole oppilaita. Sitä he eivät ymmärrä, jos koulu lopetetaan silloin, kun siellä on riittävästi oppilaita.

Virkamiehet koulun kimpussa

Syksyllä 2001 kunnanviraston johtoryhmä, joka koostuu kunnanjohtajasta, hallintojohtajasta, sivistystoimenjohtajasta, sosiaalijohtajasta, teknisestä johtajasta ja kunnankamreerista esitti säästölistaa, jossa esitettiin Menosten koulun yhdistämistä Nuutajärven kouluun 2002. Esitys ei kuitenkaan mennyt läpi päätöksentekoelimissä.

Keväällä 2002 valtuustoryhmien puheenjohtajista koottu säästötoimikunta esitti kannanottonaan, että vuonna 2003 yksi kaksiopettajaisista kouluista tulisi lopettaa. Vaikka kannanotossa ei mainittukaan nimeä, tulkittiin sen yleisesti tarkoittavan ensisijaisesti Menosten koulua.

Syksyllä 2002 sivistystoimenjohtaja Aulis Ruuska teki esityksen, jossa hän esitti, että Urjalassa olisi vuosikymmenen lopussa kolme koulua, kusiopettajaiset Aseman ja Kirkonkylän koulut ja kolmiopettajainen Nuutajärven koulu. Menosten koulun hän esitti liitettäväksi joko Nuutajärven tai Kirkonkylän kouluun. Lähivuodet ratkaisevat kuinka käy.

Valtuuston oppilasrajaukset

Kunnanvaltuusto on aiemmin hyväksynyt, että kaksiopettajaisen koulun oppilasraja on 16-20 oppilasta. Päätöksen teki vuosina 1997-2000 toiminut valtuusto ja nykyinen vuodesta 2001 aloittanut valtuusto on hyväksynyt saman periaatteen. Samoin se on päättänyt vielä erikseen, ettei vuoden 2004 loppuun kestävällä toimikaudellaan lakkauta kouluja.

Koululaiset, vanhemmat, henkilökunta ja kyläläiset ovat aina yksituumaisesti puolustaneet omaa kyläkoulua. Heitä on ihmetyttänyt se, että viime vuosina juuri Menosten koulua on uhattu yhdistämisellä, vaikka koulussa on ollut viime vuosina keskimäärin yli kolmekymmentä oppilasta. Oppilaskohtaisilta menoiltaan se on ollut edullisin kahden suurimman koulun jälkeen. Koulussa on myös ollut pysyvä ja ammatillisesti pätevä henkilökunta. Koulu on kiinteistöltään hyvässä kunnossa ja ylläpitokulut ovat ollet edulliset. Sillä on ajanmukaiset laitteet ja välineet. Koulu on ollut esimerkiksi tietotekniikan käytössä tiennäyttäjänä muille.

Kylään on muuttanut ansiotyössä tai yrittäjinä toimivia perheitä, joita kunnan ei ole tarvinnut elättää. Monet vanhemmista käyvät muualla töissä ja tuovat kuntaan tärkeitä veromarkkoja. Kylään on perustettu asunto-osuuskunta, joka on hankkinut ja kunnostanut asuntoja uusille tulokkaille.

Jatkuva pelaaminen koulun kohtalolla on ollut henkisesti raskasta koululaisille, henkilöstölle ja vanhemmille.



 

Lausunto selvitykseen Urjalan opetustoimesta vuonna 2002

 

1. Johtokunnan mielestä on kohtuutonta, että jatkuvasti tehdään esityksiä Menosten koulun toiminnan lopettamisesta. Kuluvana vuonna niitä on tehty kaksi valtuustoryhmien puheenjohtajien paperi ja nyt sivistystoimenjohtajan tekemä selvitys. Urjalan valtuusto, sekä nykyinen että edellinen, ovat päättäneet oppilasrajoista. Näihin rajoihin tulisi sitoutua, jotta kouluilla olisi työrauha.

2. Menosten koulun osalta oppilasmääräennusteet ovat osuneet huonosti kohdalleen. Toteuma on ollut jo neljännesvuosisadan parempaa kuin ennusteet. Liitteenä oleva tilasto kertoo tästä. Uskomme, että ylässä, jonka asukkaat ovat sitoutuneet kylän kaikinpuoliseen kehittämiseen, sama suunta jatkuu.

3. Mielestämme on kohtuutonta esittää oppilasmäärältään viime vuosina keskimäärin yli 30 oppilaan koulun lakkauttamista. Koululla on ollut vakinaiset ja pätevät opettajat, hyvät toimitilat ja kalusteet sekä nykyaikaiset oppimateriaalit. Monissa asioissa koulumme on ollut edelläkävijä Urjalassa, mikä osin todetaan selvityksessäkin.

4. Emme ymmärrä, emmekä hyväksy toimivan ja hyvät toimintaedellytykset omaavan koulun lopettamista ja yhdistämistä muihin kouluihin. Jos oppilasmäärä putoaisi ennustetulla tavalla ja laskisi 15: een oppilaaseen, ymmärtäisivät vanhemmat, että koululla ei ole taloudellisia toimintaedellytyksiä. Kolmekymmentä vuotta jatkunut yhdistämispuhe Nuutajärven kouluun, on aiheuttanut sen, että juuri kukaan ei lakkauttamistilanteessa laittaisi oppilaitaan periaatteessakaan sinne. Tämä on tunnereaktiona ymmärrettävä.

5. Laskelmissa ei ole otettu huomioon sitä, että koulumme alueen oppilaista huomattava osa siirtyisi Forssan Matkun kouluun ja osa Humppilaan. Tällöin kunta menettää huomattavasti valtionosuuksia, kuten on laskettu selvityksessä käyvän Halkivahan osalta. Jos tuo laskelma on tehty oikein, ei kannata lakkauttaa mitään koulua.

6. Koulun lopettamisen myötä osa asukkaista muuttaa muualle. Tehdyn selvityksen mukaan oppilaittemme vanhemmista monella on työpaikka Forssassa, Humppilassa, Loimaalla; Tammelassa ja Tampereella. Nykyisten koululaisten vanhemmista 35 prosenttia käy töissä Urjalan ulkopuolella. Monen työpaikka on Urjalassa ja useat työskentelevät maatalous- tai muina yrittäjinä kylässämme. Joukossa ei ole kunnan kustannuksella eläviä, vaan hyviä veronmaksajia.

7. Laskelmien tekeminen koulujen valtionosuuden muutoksista ja kustannuksista yhdistämistilanteessa on varsin hankalaa tehdä. Selvityksessä olevat laskelmat osoittavat, että kaikilta osin ne eivät voi pitää paikkaansa. Esimerkiksi vertailtaessa Menosten koulun liitämistä Nuutajärveen tai Kirkonkylään on saatu tulokseksi, että valtionosuuden vähennys olisi pienempi, kun Menonen liitetään Kirkonkylään (erotus 8076 euroa). Jos yhdistäminen tapahtuu Nuutajärveen tulee vielä pienten koulujen lisä (80-62= 18) 18 oppilaan osalta. Näin ollen laskelma ontuu. Kun selvityksestä puuttuvat laskentaperusteet, on mahdotonta tarkistaa laskelmien oikeellisuutta.

8. Kokonaan on laskematta verotulojen menetys työntekijöiden osalta. Normaalitilanteeseen verrattuna vähenee kahdeksan luokanopettajan virkaa ja neljä koulutyöntekijän tointa. Pääosa heistä on kirjoilla Urjalassa ja verotulot ynnä välillinen kulutuksen tuoma hyöty menetetään. Uusien vastaavien työpaikkojen luonti on erittäin kallista, kuten eri elinkeinoprojekteissa on havaittu.

9. Jos siirryttäisiin ehdotettuun kolmen koulun malliin, suurenevat luokkakoot. Tämä lisännee erityisopetuksen tarvetta. Myös koulunkäyntiavustajien toimet ollaan nyt vakinaistamassa näissä suurissa kouluissa. Koulunkäyntiavustajan ja ammattitaitoisen nuoren opettajan palkkauksessa ei ole kovin suurta eroa. Ovatko painotukset varmasti oikeita?


10. Pedagogisten menetelmien tuloksellisuuden arvioinnissa pitää olla hyvin varovainen. Sekä valtuustoryhmien puheenjohtajien raportissa että sivistystoimenjohtajan laatimassa selvityksessä on heitonomaisesti lainattu arvioita eri koulumuotojen paremmuudesta ja huonommuudesta sekä oppimistuloksista. Samoin arviot eri opetusmenetelmien vaikuttavuudesta ja tuloksista ovat tekijän henkilökohtaisia mielipiteitä, mutta ne saatetaan päätöksentekotilanteessa ottaa toisina, vaikka eivät sitä olisikaan.

11. Edelleen todetaan selvityksessä, että "kyläkoulu on toimiva, mikäli sille voidaan osoittaa riittävästi tuntiresursseja, koulunkäyntiavustajia ja ammattitaitoiset opettajat. Kyläkouluihin on vaikea saada muodollisesti päteviä opettajia varsinkin, jos koulun kohtalosta käydään keskustelua". Kunnan kannattaisi tukea myös henkilöstöään, eikä jatkuvasti olla lakkautuspuheilla ja vuosittain julkisuuteen annetuilla lausunnoilla ja kirjoituksilla olla vetämässä mattoa alta. Kannattaa tukea nykyisen henkilöstön pitämistä paikkakunnalla, jos pulmana on hakijoiden vähäisyys.

12. Englanninopetuksen siirtämisellä luokanopettajille ei saada säästöä, pikemminkin tarvitaan lisää tuntiresursseja, mikäli aiotaan turvata englanninopetuksen tason säilyminen lähelläkään nykytasoa. Toisen kiertävän opettajan jäädessä eläkkeelle on luontevaa miettiä ns. yläasteen ja ns ala-asteiden yhteistä opettajaa. Ilmeisesti yläasteen opettajista joku voisi ottaa tuolloin vapautuvia tunteja ala-asteilta.

13. Selvityksessä ehdotetaan, että nykyinen valtuusto tekisi periaatepäätöksen kolmen koulun järjestelmään siirtymisestä. Tämä merkitsisi sitä, että olisi laadittava aikataulu siitä missä järjestyksessä esitetyt lakkautukset toteutettaisiin. Näyttäisi oppilasennusteiden perusteella siltä, että vuonna 2007 lakkaisivat Halkivahan, Menosten ja Puolimatkan koulut, jos kriteerinä ovat voimassaolevat oppilasrajat ja ennusteet toteutuisivat. Samana vuonna on Urjalankylän koulun toinen opettaja jäämässä eläkkeelle. Jos laaditaan aikataulu, merkitsee se sitä, että mitään auki olevaa tai tulevaa virkaa ei voida täyttää vakinaisesti. Epävarmuus tulevaisuudesta saattaa merkitä sitä, että pätevät ja kokeneet opettajat hakeutuvat kuntiin, joissa heidän työpanostaan arvostetaan paremmin.

14. Aikataulutus merkitsee myös sitä, että koulujen tarpeelliset hankinnat kärsivät, kun perusteluna on, ettei lakkautettavaan kouluun kannata hankkia mitään. Tästä on Menosten koululla kokemusta 1970-luvulta.

15. Esitetty virkajärjestelymalli merkitsisi sitä, että joku nykyisistä opettajista tulisi siirtää kaavailtuun koulutoimenjohtajan virkaan. Opettajille se merkitsee eläkeiän siirtymistä ja vaati melkoista sopeutumista monialaisiin tehtäviin.

16. Tarvitaanko nuoriso- ja liikuntatoimessa työntekijää ja hallinnointia. Tulisiko hyvää tulosta, jos tehtävät annettaisiin paikallisten järjestöjen tehtäväksi.

17. Kirjastoauto on melko uusi ja se palvelee hyvin vielä tämän vuosikymmenen. Epäilemme, ettei ostopalvelu tule halvemmaksi. Kirjastotoimi on tärkeä yhteistyökumppani koulullemme.

18. Suunnitelmassa on lähdetty siitä, että Menosten koulu myytäisiin koulutoiminnan päätyttyä. Tämä merkitsisi sitä, että kylässä ei olisi mitään ympärivuotista kokoontumispaikkaa. Koulullamme on paljon iltatoimintaa, useita kansalaisopiston piirejä, seurakunnan päiväkerho, 4H:n ja seurakunnan nuorisokerhot, kylätoimikunnan kokoontumiset ja varttuneiden piirit. Myös koulun monitoimikenttä on kesäiseen aikaan ja talvella vilkkaassa käytössä ja jääkentän hoito on useita vuosia tapahtunut talkoilla ilman kunnan panosta.

19. Koulun lopettaminen on menetys koko kunnalle. Menosten kylä on ollut vireä kylä kehittämään kyläläisten elinoloja. Menosten kylätoimikunta on saanut valtakunnallista huomiota esimerkillisestä toiminnasta kylän kehittämiseksi. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että kylään ja Urjalaan on saatu paljon uusia hyviä kuntalaisia, jotka ovat olleet tyytyväisiä asukkaita. Sijainniltaan kylä on sellainen, että sillä on vetovoimaa edelleenkin, kun se saisi rauhassa ja suunnitelmallisesti kehittää kylää. Paras tuki sille on toimiva koulu keskellä kylää. Se on mahdollisuus Urjalalle, jota ei kannata jättää käyttämättä.


20. Ennusteita tehdään, jotta saataisiin tietoa tulevasta. Niitä voidaan käyttää kahdella tavalla. Niillä voidaan vahvistaa vallitsevaa kehitystä, jolloin ne toteuttavat itseään. Ne pitäisi nähdä ennakkomerkkinä kehityksestä, jolloin ryhdytään sellaisiin toimiin, että mahdollinen epätoivottava kehitys voidaan estää. Näin on Menosissa menetelty ja on voitu turvata koulun toiminnan jatkuminen. Toivomme, että näin on mahdollista myös tulevina vuosina.

 

Urjalassa 13.marraskuuta 2002

Menosten koulun johtokunta

Anu Koivula
Puheenjohtaja

Seppo Pirhonen
Sihteeri